unwritten-me.net on Elena neidin pitämä personalsivusto, jonne kerääntyy tietoa ja kuulumisia. UWM on kokenut monta alamäkeä, mikä on tarkoittanut pitkiä päivitystaukoja, mutta nyt suunnitelmissa on päivitellä niin paljon kuin mahdollista. kiitos.

Mä synnyin 22. joulukuuta vuonna 1995 Espoossa. Mä oon pienestä asti ollut melkoinen rämäpää, ja mua on aina muistuteltu kovaäänisyydestä, meuhkaamisesta ja huonosta käytöksestä. Ei se ole muuttunut vuosien jälkeen, saan edelleen huonoja käytösnumeroita ym kivaa.

Kaks vuotiaana mä melkein kuolin, kun me oltiin tyhjentämässä meidän kirjahyllyä. Hyllykkö rupesi yhtäkkiä kaatumaan, mutta onneksi jäin hyllyjen väliin niin, ettei mulle käynyt mitään.

Mä olen koko elämäni ajan asunut Espoossa. Puoliksi kuitenkin aina jossain muualla, sillä mun isä asui eri osoitteessa. Me muutettiin äitin kanssa vähän matkan päähän silloisesta asunnostamme. Jouduin jättämään ihanan koulun ja luokan, mutta onneksi uudet asiat eivät olleet huonompia.

Uuteen kouluun sopeutuminen tapahtui aika nopeasti. Mut otettiin heti vastaan ja sain pian kavereita. Ehkä puolen vuoden päästä muutosta me saatiin uusi koira. Koira oli saanut edellisessä kodissaan nimeksi Enska. Se oli tullut ongelmakodista, eikä oikeen osannut käyttäytyä. Se ei tiennyt miten leikitään nätisti, joten se oli pienessä ajassa ehtinyt purra mua päähän ja lohkaista äidin etuhampaan. Lisäksi se on remontoinut meidän autoa pariin otteeseen. Vähän aikaa sen käytöksen muuttamiseen meni, mutta lopun elämästään se eli hyvätapaisena.

Vuoden päästä, kolmannen puolivälissä me muutettiin taas. Äiti erosi poikaystävästään, eikä meillä ollut enää varaa maksaa meidän asunnon vuokraa. Meidän piti muuttaa taas. Jätin hyvät ystäväni sinne ja muutimme vähän lähemmäksi nykyistä kotiamme. Tietenkin vaihdoin koulua, mutta vasta vähän ajan kuluttua, sillä koulussa, johon olin vaihtamassa, ei ollut tilaa. Kävin vähän aikaa bussilla koulussa, mutta sitten paikkoja vapautui. Vaihdoin kouluun, jossa kävin ala-asteen loppuun. Meni jonkin aikaa, että sain kavereita. Siellä mulla ei ollut kuin vain yksi kaveri, joka oli samalla luokalla eskarissa. Talvella asiat muuttuivat. Juttelin mesessä yhden luokkalaiseni kanssa, jonka kanssa en tullut oikein toimeen. Se kysyi mua ulos. Me mentiin jäälle kävelemään ja meistä tuli parhaat kaverit.

Sen jälkeen aloin saada muitakin kavereita. Viidenteen luokkaan mennessä tulin toimeen koko luokkani kanssa ja mulla oli monia kavereita. Mä kuitenkin oon aika kova haastamaan riitaa, joten sellaisia välirikkoja tuli monien kanssa. Parhaan kaverini kanssa tuskin koskaan riitelimme niin, että meille olisi tullut isompikin riita. Jossain vaiheessa saimme uuden oppilaan. Tytön. Mä olin tavannut sen aikasemmin kauppakeskuksessa, enkä mä tullut sen kanssa oikeen toimeen. Olimme jopa samaan aikaan Serenassa, jossa aloin vihaamaan sitä vielä enemmän. Kuitenkin, sitten kun se tuli luokallemme se olikin ihan kiva.

Kuudennella me saatiin kaksi uutta oppilasta lisää. Toinen oli aiemmasta pesisjoukkueestani, toinen koulumme mamu-luokalta. Kuudennella tapahtui paljon muutakin. Siinä vuoden alussa sain ensimmäisen oman koirani, Micon. Mico on shetlanninlammaskoira, väriltään blue merle. Mico on Cadinan kennelistä ja virallinen nimihän on Cadinan Åblå. Mico on aika eloisa koira. Se sutii, hyppii ja kaatuilee päälle ja haukkuu muille koirille.

Kavereideni ja minun välille tuli isoakin isompi riita, joka päätyi pulpetin penkomiseen ja siitä kuraattorin käynneille. Siellä me saatiin riita selvitettyä, mutta se jatkui vielä. Eräs kaverini oli kertonut siellä, että mä ja mun paras kaveri ollaan haukuttu sen ja sen parhaiden kavereiden vaatteita. No olihan se totta, mutta siellä me kerrottiin, että sekin oli haukkunut sen parhaiden kavereiden vaatteita. Se kehtasi kieltää asian ja sanoa, että ei se ikinä haukkuisi sen parhaiden kavereiden vaatteita. Hieman alkoi siinä pännimään sen valehtelu. Se kuitenkin on haukkunut ja puhunut kaikkea paskaa mun selän takana. Meillä on moneen otteeseen tullut useita riitoja, enkä mä koskaan oo oikeen oikeesti ollut sen kaveri.

Tammikuussa sitten alettiin pyrkimään yläasteelle. Mulla oli selvä näkemys mun tulevaisuudesta, joka oli ilmaisutaidon luokalla ja teatterikorkeakoulussa. Hyvinhän siinä kävi, nyt oon koulun ilmaisutaidonluokalla. Todistusten jaossa nappasin itelleni englanninkielen stipendin ja 7 käyttäytymisen kohdalle, niinkuin monena muunakin vuonna.

Seiska alkoi varsin lupaavasti. Tosin mun paras kaveri oli mennyt eri kouluun ja saanut uusia kavereita. Itse asiassa, en tiiä oonko mä koskaan ollut sen paras kaveri, mutta se on ollut mun. Se sai uuden parhaan kaverin sieltä uudesta koulusta, ja se sattu tosi paljon. Mä itkin sitä hirveästi, mulla ei ollut enää parasta kaveria. Nyt me ei olla enää niin läheisiä, mikä tuntuu tosi kurjalta. Se oli sellainen ihminen, jolle pystyin kertomaan kaiken. Nyt mulla ei ole sitä enää. Meillä oli hirveästi suunnitelmia, kuten että meistä tulee 18 vuotiaana kämppikset, arvatkaa keillä on ne samat suunnitelmat nyt.

Mutta joo. Uudelta luokaltani sain paljon uusia kavereita. Vuosi meni tosi hyvin, numerot laskivat ja putoilivat, mutta keskiarvo pysyi tosi hyvänä. Loppuvuodesta meiän koiran, Enskan terveys alkoi heikentyä. Pari viimeistä vuotta sen elämästä se oli toipilaana. Sen selkä oli rikki, se stressasi koko ajan ja loppu vaiheilla se rupesi saamaan epilepsiakohtauksia. Enska oli todella vahvalla kipulääkityksellä, ja loppujen lopuksi me päätettiin lopettaa se.